Finnish Bible (1938)

Job 16

Job

Return to Index

Chapter 17

1

 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani. 


2

 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä. 


3

 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni? 


4

 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle. 


5

 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät. 


6

 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut. 


7

 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo. 


8

 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno. 


9

 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa. 


10

 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne. 


11

 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi. 


12

 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä. 


13

 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, 


14

 minä sanon haudalle: `Sinä olet isäni`, ja madoille: `Äitini ja sisareni`. 


15

 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella? 


16

 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." 


Job 18

 

 

 

 

 

HTMLBible Software - Public Domain Software by johnhurt.com

 


Other Items are Available At These Sites: