| Chapter 22 |
1 | Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
|
2 | "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
|
3 | Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
|
4 | `Ylistetty olkoon Herra` - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
|
5 | Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
|
6 | Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
|
7 | Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
|
8 | Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
|
9 | Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
|
10 | Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
|
11 | Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
|
12 | Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
|
13 | Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
|
14 | Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
|
15 | Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
|
16 | Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
|
17 | Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
|
18 | Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
|
19 | He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
|
20 | Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
|
21 | Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
|
22 | Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
|
23 | Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
|
24 | Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
|
25 | Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
|
26 | Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
|
27 | puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
|
28 | Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
|
29 | Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
|
30 | Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
|
31 | Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
|
32 | Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
|
33 | se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
|
34 | tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
|
35 | joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
|
36 | Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
|
37 | Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
|
38 | Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
|
39 | Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
|
40 | Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
|
41 | Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
|
42 | He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
|
43 | Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
|
44 | Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
|
45 | Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
|
46 | Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
|
47 | Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
|
48 | Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
|
49 | sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
|
50 | Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
|
51 | sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
|